Heips!

Toinen kokonainen viikko Australiassa on ohi. Viikon viimeinen päivä on jo meneillään, vaikka omasta mielestäni maanantai oli vasta eilen. Aika siis lentää kuin siivillä. Tämä viikko on jälleen kerran ollut kaikkea uutta täynnä. Mulla nimittäin alkoi koulu viime tiistaina. Tykkään tosi paljon koulusta täällä, vaikka se eroaakin Suomen koulusta täysin.  En ole vielä kertaakaan tehnyt mitään koulun eteen vapaa-ajalla, joten köh opiskelu ei ainakaan vielä vaikuta kovin raskaalta.

Mulla on myös tosi kivat aineet koulussa, joten ei valittamista. Lukkarista löytyy drama, studio arts, food, business management, music performance ja English. Foodin tilalla mulla oli ensin matikka, mutta heti ensimmäisten tuntien jälkeen halusin vaihtaa sieltä pois. Tää matikka mitä nää täällä tekee on nimittäin älyttömän helppoa, joten ajattelin hyötyväni enemmän foodista. Mun host mama sanoi, että just sen takia mun olisi kannattanut olla matikan tunneilla, sillä mun ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Mutta mä mieluummin kokkaan ja syön hyvää ruokaa kuin tylsistyn laskiessani yläasteelta tuttuja laskuja, haha. (Sillä mikä muka on parempaa kuin ruoka ja sen syöminen)

Koulussa oon tutustunut jo moniin ihmisiin ja saanut muutamia kavereitakin. Monet ihmiset koulusta tietää mun nimen ja moikkailee vastaan tullessaan, vaikka mulla ei ole hajuakaan kenelle just puhuin, haha. Koulu on tosi iso, jonka seurauksena mä olen koko ajan ihan pihalla, missä mun pitäisi seuraavaksi olla. Ensimmäisenä päivänä lähdin kesken tunnin hakemaan jotain mun kaapista, mutten enää löytänyt takaisin tunnilla. Siinä sitten menin nykäisemään lähintä ihmistä hihasta, ja hän auttoi mut oikeaan paikkaan. Miten mun suuntavaisto voi olla näin huono…

Ehdotttomasti mun lempiaine on draama. Mä vaan yksinkertaisesti rakastan niitä tunteja ja ihmisiä siellä. Ihmiset ovat siellä niin sekoja, että sinne on helppo mennä mukaan. Ensimmäinen tunti koko koulussa oli juurikin draamaa. Menin juuri vaivalla hankittu koulupuku päällä draamatunnille, jossa huomasin, ettei kenellekään ole koulupukua päällä. Hämmentyneen ilmeeni nähtyään he kertoivat, etteivät käytä koulupukuja draamassa. Mun draama ope sai mut myös mukaan meidän koulun näytelmään, josta oon tosi innoissani. Tehdään sitä aina pari kertaa viikossa koulun jälkeen, sillä ensi-ilta on syyskuussa. Näytelmän teon ohessa on tosi hyvä tutustua uusiin ihmisiin. Teen koulusta pian erillisen postauksen, sillä aussikoulu eroaa niin paljon Suomen koulusta. Kaikki koulun säännöista, tavoista ja koulurakennuksesta lähtien on vaan niin erilaisia kuin Suomessa.

Sain tossa juuri pari päivää sitten tietää, että meillä on ”social” ,eli periaatteessa sama asia kuin prom, ensi torstaina. Pukukoodi on black and white, joka vaikeuttaa hyvin paljon asun valitsemista. Mulla ei ole täällä yhtään juhlamekkoa mukana, joten luultavasti lainaan host siskolta tai sitten laitan jotain muuta siistiä päälle omasta vaatekaapista. Vähän kauppojakin eilen kiertelin, mutta en löytänyt mitään mulle sopivaa… Olen kyllä super innoissani tosta päivästä!

Koulun lisäksi ollaan viime päivinä kierrelty ympäri Melbournea. Nämä kuvat ovat Werribee Southista, joka on aika lähellä mun kotia.

Tää kuva on otettu läheiseltä rannalta, jossa oltiin yksi päivä picnicillä.

Vaikka kaikki kuulostaa niin ihanalta, ei täällä elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä koti-ikävä on ollut niin kova, että on vain yksinkertaisesti ollut vaikeuksia pidätellä kyynelten tuloa. Aamulla voi olla herätessä ihan kauhea koti-ikävä, mutta päivän myötä ikävä yleensä unohtuu.

Moni asia on täällä täysin eri tavalla kuin Suomessa. Välillä sitä vain alkaa kaipaamaan sitä tuttua ja turvallista Suomea, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Maailmalle lähdön jälkeen on pitänyt alkaa ottamaan itsestään vastuuta ihan kunnolla, sillä täällä kukaan ei ole sua neuvomassa, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. Musta tuntuu, että olen jo tämän parin viikon aikana muuttunut ja kasvanut ihmisenä paljon. Olen aina ollut tosi itsenäinen ihan koti-Suomessa, mutta täällä se vaan on erilaista. Periaatteessa kaikki sulle rakkaat asiat otetaan sulta kerralla pois, ja sut tyrkätään yksin suoraan kohti tuntematonta. 

Mutta en kyllä ole kertaakaan katunut, että tänne olen lähtenyt. Sehän se idea tässä koko hommassa on, että täällä aloitetaan kaikki alusta. Täällä luodaan uusia ystävyyssuhteita, opitaan uudesta kulttuurista ja opitaan näkemään ja ymmärtämään maailmaa.

Melbourne cityssä on tullut myös vietettyä jonkin verran aikaa…

Oon yrittänyt vähän sisustaa mun huonetta niin kuin voitte kuvasta nähdä… Oon tässä kuvassa menossa juuri nukkumaan Alicen tekemät letit päällä 😀

See ya <3