Viikko sitten tiistaina kotiuduttiin ihanalta lomalta Lornesta, mikä sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päästä Melbournesta kuuluisan Great Ocean Roadin varrella. Muistan, kuinka ennen Ausseihin lähtöä rustasin mun bucket listille Great Ocean Roadin. Yksi Australian ikonisimmista paikoista, twelve apostles, kuului myös tähän listaan. Surffaamista ei myöskään saa unohtaa tältä listalta… Kaikki nämä asiat ja paikat tulivat sitten oikein kertarysäyksellä nähtyä.

Matkaan lähdettiin lauantaina iltapäivästä. Heti great ocean roadin alkuun päästyä pysähdyttiin ottamaan ensimmäiset kuvat turkoosista merestä, samettisesta hiekasta ja pärskähtelevistä aalloista.

Määränpäässä meitä odotti rantahuvila aivan suoralla näkymällä merelle. Oh, olisin voinut jäädä tuijottamaan sitä näkymää vaikka koko päiväksi. Mun huoneessa oli sellainen iso ikkuna olohuoneeseen, mutta olohuoneesta katsoessa se olikin peili. Oli jotenkin todella hassua, kun pystyi katsomaan menoa olohuoneessa kenenkään näkemättä minua. 

Toisena päivänä lähdettiin ajamaan kohti twelve apostles. Kyllähän se nyt piti nähdä, kun kerta sinne asti oltiin menty, haha. Lornesta ajaminen kohteeseen kesti noin pari tuntia, joka yllätti mut kyllä ihan täysin. En ollut ajatellut great ocean roadin olevan noin pitkä. Jos joskus olette lähdössä kyseistä tietä ajamaan, suosittelen ehdottomasti varaamaan siihen useamman kuin yhden päivän. Itse en olisi ainakaan jaksanut ajaa tuota kaikkea niska limassa yhdessä päivässä, sillä eihän siinä olisi ehtinyt edes maisemista nauttia. Tuntui aluksi hassulta lähteä ajamaan pieni ikuisuus vain nähdäkseen muutaman kiven. Mutta kyllä se oli näkemisen arvoinen paikka muista ryntäilevistä turisteista huolimatta.

Mitä tämä elämä olisikaan, jos en olisi saanut kuvaa itsestäni näiden kivien pilkottaessa takanani. En muuten ollut ainoa, joka oli samanlaista kuvaa ottamassa.

Ja tässä vielä oikein lähikuvaa…

Maanantaiksi olimme varanneet mulle ja pojille surffitunnin, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Niinpä maanantaina iltapäivänä ajettiin Lornesta Apollo Bayhin surffaamaan. Nihkeät märkäpuvut päälle saatuamme kipitimme rantaan, jossa vastassa oli meidän opettaja. Käytiin muutama perusjuttu, jonka jälkeen päästiin itse asiaan.

Olihan siinä haastetta kerrakseen, mutta nautin siitä kyllä niin kovasti. Onnellisuuden tulva pyyhkäisi lävitseni aina, kun sain puskettua itseni seisomaan lautan päälle laineiden pärskiessä alla. Jotta en ihan niin nopeasti päässyt innostumaan, löysin itseni pian takaisin vedestä, haha. 

Vitsailtiin Aidanin kanssa, että nyt me eletään sitä ”Australian unelmaa” haha. Surffaamista turkoosissa vedessä, valkoista hiekkaa, paljoin jaloin kävelyä ja mitä näitä nyt on.. 😀

Viimeisenä aamuna mentiin Aidanin kanssa vielä kokeilemaan onnea uimisen kanssa, mutta aallot olivat niin suuret (mitä parhaimmat surffaukseen), että päätettiin siirtää seuraavaan kertaan. Perääntymiseen vaikutti myös suhteellisen kolea lämpötila. Tai noh, Suomessa sama lämpötila olisi ollut mitä parhain kesäkeli…

Oli kyllä ihan mahtava reissu… Tätä en voi edes kylliksi korostaa. Ihanaa seuraa, ruokaa ja meri… Mitä muuta ihminen muka edes tarvitsee?

Jatketaan vielä tätä reissufiilistelyä kuvien merkeissä…

Tällainen kaveri viihtyi meidän asunnon terassilla… Huomatkaa näköala linnun takana!

Vähän kuivaharjoittelua…

Siellä mä (epätoivoisesti) tasapainoilen… Pakko myöntää, että mun mielestä tämä on tosi makee kuva.

Ja vielä lähikuvaa, että varmasti uskotte tuon surffaajan olevan minä. 😉

Tähän jokainen yritys päättyikin sitten… En ole eläissäni niellyt noin paljoa suolaista merivettä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Uutta surffauskertaa odotellessa… Oi että mä rakastan tuota lajia!

See ya! <3