Valitse sivu

Istun lämpimän peiton alla siemaillen vihreää teetä maidon kera. Sain juuri viimeisteltyä mun kuviksen työn, johon olin jopa tyytyväinen. Edellisenä päivänä lämpötila oli kohonnut yli 30 asteen, mutta tänään Melbournen sää oli päättänyt laskea lämpötilan puoleen edellispäiväisestä. Ihan kuin eläisin samaan aikaan Suomen kylmässä syksyssä, mutta kuitenkin Australian kuumassa kesässä. Hassua, eikö.

Nyt on melkein kaksi viikkoa kulunut siitä, kun hyppäsin takaisin arjen pyörteisiin. Arki ja pyörteet eivät jotenkin kuulosta hyvältä samassa lauseessa, mutta jatketaan sillä nyt eteenpäin. Kyllähän siihen lomailuun alkoi jo kolmessa viikossa tottua, mutta oli se kiva palata takaisin arkeenkin. Eihän tässä onneksi ole enää kuin pari hassua viikkoa ennen kesälomaa. Tarkemmin sanottuna 3,5 viikkoa. En nimittäin tee näitä päättökokeita täällä, sillä olen ollut tässä uudessa koulussa vasta jokusen viikon.

Jotenkin hullua ajatella, että olen ollut täällä jo melkein 4 kuukautta. En voi uskoa, että mun vaihtovuosi on kohta jo puolessa välissä. PUOLESSA VÄLISSÄ. Eilenhän mä vasta tulin tänne, right? Joku päivä sitten aloin miettiä kotiinpaluuta tuntien kylmät väreet selässäni. Ajatus kauhistuttaa jo valmiiksi, mutta mitä sitä vielä turhaan murehtimaan. Onhan mulla täällä vielä monta uusien kokemuksien täyteistä kuukautta jäljellä.

Mun arkeen täällä kuuluu oikein hyvää. Koulusta ei tarvitse ottaa stressiä, joten koulun jälkeen voin tehdä mitä huvittaa. Koulusta kertova postaus on nyt työn alla, joten pian aiheesta lisää. Mulla on jotenkin sellainen muistikuva, että olen sanonut noin aikaisemminkin… Mutta nyt se on oikeasti tulossa, mä lupaan.

Parin viikon päästä Melbourne Cupin aikaan ollaan mun perheen kanssa lähdössä pienelle lomalle muutamaksi päiväksi. Mua hämmentää kauheasti, että jonkun horse racing eventin (Melbourne cup) takia täällä on kaksi vapaapäivää kouluista. Mutta toisaalta, en mä valita haha. Päästään pariksi päiväksi nauttimaan rantaelämästä, ah kyllä kelpaa.

Kun ei ole koulusta tarvinnut sen kummemmin stressata, on ollut aikaa keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan. Olen innostunut esimerkiksi kuviksesta aikaista enemmän. Kyllä, minä juuri. Jos tätä postausta lukee mun kaverit, he varmasti muistavat kuviksen olleen mun inhokkiaineita. Traumatisoidun pienempänä maalattuani Dumbon (sen isokorvaisen norsun, tiedättehän) lentämässä violettien pilvien seassa. Kun vein taideteokseni opettajalle näytille, hän alkoi nauraa räkättää ihan kunnolla hieman ilkeänkuuloisesti. Näin mä sen ainakin tulkitsin nuorempana, tiedä sitten. Ja muuten, sain koulusta myös sellon lainaan, joten sitäkin tulee soiteltua aika paljon.

Olen jotenkin todella innostunut vlogien kuvaamisesta ja editoinnista. Mun mielestä on jotenkin todella huvittavaa, miten voin nauttia näin kovasti esimerkiksi editoimisesta. On varmasti ihanaa katsella noita videoita parin vuoden päästä muistellen kaikkea, mitä täällä tulikaan tehtyä ja koettua. Plussaahan se tietysti on, jos joku mun videoita jaksaa katsella. 🙂 Myös sit down videoita olisi nyt tarkoitus alkaa tekemään vlogien ohella.

Nautin todella paljon tällaisten päiväkirjamaisten postausten kirjoittamisesta. Ei hetkeen ole ollut aikaa rauhoittua koneen eteen kirjoittamaan siitä, mitä ikinä tuleekaan mieleen. Pitääpä nyt alkaa enemmän kirjoittelemaan tällaisia postauksia…

See ya! <3