Tänään tulin kirjoittelemaan aussien kulttuurista, tavoista ja eroista Suomeen nähden. Voisin höpötellä näistä vaikka kuinka paljon, joten monta postausta kyseisestä aiheesta on varmasti tulossa seuraavan vuoden aikana. 

Käyttäytyminen tuntemattomia kohtaan on Australissa kohteliaampaa kuin Suomessa. Missä ikinä kuljetkin, kuulet varmasti monta kertaa ”Hey, how are you?” ja ”what are your plans for the rest of the day? ” Kysymyksiin on kuitenkin tarkoitus vastata hyvin yleismalkaisesti, eikä luennoida koko päivän askereita alusta loppuun. Suomeen takaisin tullessa on varmasti vaikea sopeutua siihen etteivät vieraat ihmiset tule niin helposti juttelemaan kanssasi ja kutsu sinua honey tai darling nimityksillä. 😀

Vaikka monesta suomalaisesta tällainen ”yliystävällisyys” ja pirteys voi tuntua teeskentelyltä, mä kyllä tykkään siitä paljon. Itse ainakin tykkäisin, jos joskus Suomessa kaupankassalla multa kysyttäisiin, miten päivä on mennyt. Suomalaiset voisivat ottaa tätä small talkia enemmän mukaan arkisiin keskusteluihin.

Kohteliaisuus ei myöskään rajoitu pelkästään sanoihin. Ihmiset eivät kulje julkisissa paikoissa laput silmillä, vaan kiinnittävät huomiota toisiin ihmisiin. Vanhuksille ja raskaana oleville tarjotaan automaattisesti julkisissa kulkuvälineissä paikkaa ja ovea pidetään aina toiselle auki. Jos olen vaikka koulussa kävelemässä kohti ovea 10 metrin päässä, joku saattaa odottaa ja pitää ovea auki minua varten. Kävellessäni esimerkiksi juna-asemalle moikkaan aina lähialueen ihmisiä, jotka ovat käyskentelemässä pihallaan. Ja jos näytät vaikka kaupungissa kävellessäsi vähääkään eksyneeltä, joku varmasti tulee kysymään, tarvitsetko apua. Nämä jutut ovat pieniä, mutta saavat silti joka kerta hymyn mun kasvoille.

Näin suomalaisena mua hämmennyttää ”vääränpuoleinen” liikenne ja ratti toisella puolella kuin Suomessa. Näin kuukaudenkin täällä olon jälkeen pitää välillä miettiä, mistä suunnasta ne autot nyt onkaan tulossa. Ja joskus kun olen ollut menossa pelkääjän paikalle istumaan, olen automaattisesti avaamassa kuljettajan puolisen oven, hups. 

Toinen iso juttu on se, että monissa aussiperheissä pidetään kenkiä sisällä. Se taas johtaa siihen, että sisällä on enemmän roskia kuin vaikka meillä Suomessa. Olen melkein aina ottamassa kenkiä pois uudessa paikassa, kunnes mulle yleensä sanotaan ettei sun tarvitse. Tuntuu vaan niin tyhmältä kävellä kengät jalassa sisällä. Taloissa yleistä on myös kokolattiamatot eikä parkettilattiasta ole tietoakaan. Kokolattiamatto ja kengät eivät vain kuulosta hyvältä yhdistelmältä mun korvassa.

Myös vessojen ovet ovat aiheuttaneet minussa suurta hämmennystä, sillä monissa taloissa ei ole vessoissa lukkoja. Periaatteessa täällä siis mennään sillä systeemille, että jos vessan ovi on kiinni, niin siellä on joku. Julkisissa vessoissa lukot onneksi löytyy, mutta muuten ei hirveästi lukollisia vessoja löydy.

Täällä maailman toiselle puolella eläminen tarkoittaa, että kaikki tosiaan on väärinpäin. Liikenteen lisäksi myös vuoden- ja kellonajat menevät ristiin. Ausseissa meillä on täällä nyt ”talvi” ja elämme 7 tuntia tulevaisuudessa Suomesta katsottuna.

Ennen tänne tuloa luin jostain, että Melbournessa voit kokea yhdessä päivässä (tai tunnissa) kaikki 4 eri vuodenaikaa. Ja voi pojat, nyt mä tiedän, mitä sillä tarkoitetaan. Ensin aurinko voi paistaa täydeltä taivaalta, sitten alkaa yhtäkkiä sataa kaatamalla ja viiden minuutin päästä paiste on palannut takaisin kuin se ei olisi koskaan lähtenytkään. Esimerkiksi tossa yksi päivä oltiin kävelemässä bussipysäkille ihanassa auringonpaisteessa, kunnes yhtäkkiä alkaa sataa jonkinmoisia rakeita parin minuutin ajan ennen auringon tuloa takaisin. Siinä ajassa ehdit ainakin just kastua sopivasti…

Myös talojen lämpöeristeet ovat olemattomat. Monissa taloissa on kuitenkin lämmittimet ainakin makkareissa. Mun nykyisessä paikassa on vain mun makkarissa tyyliin lämmitin, joten muualla talossa saatan kulkea usein toppatakki päällä, haha. Ulkolämpötilat ovat pyörineet siinä 14-20 asteeseen, mutta nyt näyttää siltä, että ollaan pian samoissa lämpötiloissa kuin Suomessakin. Kun kerron ihmisille suomen lämpötiloista, he sanovat että aussikesä tulee olemaan mulle tukalaa aikaa. Ite kyllä ootan sitä innolla, mutta katotaan muuttuuko ääni kellossa, kun ulkona on yli 40 astetta…

Näistä mansikoista tuli mieleen, että täällä mansikka-aika on vain talvella, sillä kesä on liian kuuma mansikoille. Suomalaisena tämä huvitti mua niin paljon.  Suomessa kun tuntuu, että meidän kesä on liian kylmää aikaa mansikoille, haha. 😀 Mansikat ovat täällä myös super paljon halvempia kuin Suomessa…

Ruokailuajat ovat tällä myös hyvin erilaiset kuin Suomessa. Täällä syödään aamiainen, pieni lounas, ehkä välipala ja illallinen, joka onkin päivän ainoa lämmin ruoka. Aamuisin syön yleensä esim mysliä ja jugurttia. Koulussa syön leivän, hedelmiä tai jonkinlaisia välipalapatukoita päivästä vaihdellen. Koulun jälkeen saatan syödä esimerkiksi leivän tai hedelmän. Illallinen syödään tyypillisesti 6-7 välillä illalla. Tämäkin varmasti vaihtelee perheittäin, mutta ite oon nähnyt jo jos jonkinlaista perhettä, joiden ruokatavat ovat kuitenkin olleet suhteellisen samat.

Niin paljon asioita, joista haluan kertoa… Mutta jätetään ne toiseen kertaan, ettei postaus venähdä kilometrin mittaiseksi.

See ya! <3