Niin kuin viime postauksessa mainitsin, seuraava pysähdys Stratford-upon-Avonin jälkeen oli kylpyläkaupunkina tunnettu Bath. Alkutietona tästä pikkukaupungista voisin sanoa, että se listattiin 1980-luvulla Unescon maailmanperintökohteeksi ja sitä kutsutaan pikku-Roomaksi. Nimetykseen yksi suurimmista syistä on sen roomalaiset kylpylät, jotka ovat yksi merkittävimmistä muinaisen Rooman ajan nähtävyyksistä.

Roman Baths museoon monet turistit mitä luultavammin yleensä suuntaavat, mutta itse jätettiin se tällä kertaa välistä. Pääsylipuista oltiin nimittäin keksitty ottaa hyvin korkeita turistihintoja…  Vanhemman kylpylän lisäksi siellä on myös uudempi moderni kylpylä, jonne voi itse mennä nauttimaan mineeralipitoisista vesistä. 

Saatiin meidän päivät Bathissa hyvin kulumaan rakennuksia ja niiden yksityiskohtia ja menneisyyden rosoisuuksia seuraten. Rakennukset olivat varsin harmahtavan ruskeita, mutta kivistä arkkitehtuuria tasapainotti Avon-joki ja vehreät puistot kukkaistutuksineen. 

Tätäkin puistoa päädyttiin ihailemaan vain ulkopuolelta, sillä sinnekin oli parin punnan pääsymaksu.. Mutta hyvät näkymät oli myös aidan tällä puolen. 😉

Terkkuja tältä kassialmalta Bathista! 😀

Historiallisesta kaupungista suuntasimme modernimpaan taiteilijakaupunki Bristoliin, jonne Bathista olikin matkaa vain noin 25 kilometriä. Iloinen kaupunki on tunnettu paremmin sen katutaiteesta kuin maalauksista museoissa. Myös itse Banksy on kotoisin Bristolista, ja hänestä saatiin kuulla moneen kertaan Bristolissa kierrellessä.

Henkilökohtaisesti pidin Bristolista esimerkiksi Bathia enemmän. Kaupungissa on aina jotain meneillään, oli se sitten konsertti, näyttely tai sitten festivaalit. Katutaide kukoisti, joka puolelta löytyi vintagekauppoja, kirpputoreja ja upeeta katutaidetta. Sinä aikana, kun me oltiin Bristolissa, siellä oli meneillään Upfest festivaalit eli street art ja graffiti festarit.

Saatiin myös vähän perinteisempää säätä, eli sitä aina yhtä ihanaa sadetta, meidän Bristolin reissulla. Mutta ei meitä oo sokerista tehty, joten ei se menoa haitannut. Yhtenä aamuna käytiin parin tunnin street art tourilla, jossa oltiin hyvissä ajoin valmiina sadetakit niskassa. 

Bristoliin eivät vielä turistilaumat ole löytäneet, joten kaupungin menoa oli mahtava seurata paikallisten jalanjäljissä. Etenkin katutaiteen katsominen ja analysoiminen oli mielenkiintoista, oi millaisia poliittisia kannanottoja niissa olikin takana! 

Banksy…

Bristolissa oli selkeästi hieman parempia alueita ja niin myös niitä huonompia, joilla esimerkiksi kodittomuutta oli paljon havaittavissa. Bedminsterin alue on tunnettu sen hipsterimäisyydestä. Sieltä löytyi paljon katutaidetta ja jonkin verran myös katumuusikkoja. Vaikka kaupunginosa kantaa vieläkin adjektiivejä ”rough” ja ”dodgy” mukanaan, oli se oikein mielenkiintoinen ja mystinen paikkka exploorata.

Yksi lempipaikoistani oli myös Cliftonin kaupunginosa, jossa sijaitsee Clifton Suspension Bridge. Sillan ei heti kuvittelisi olevan upea nähtävyys, mutta tämä yllätti ainakin mut. Katsellessa sillalta kauas eteenpäin tunsi kyllä itsensä aika pieneksi pienen huimauksen kutkuttaessa vatsanpohjassa ja noh jaloissa. 

Bristolista ajettiin road tripin lopuksi vielä Oxfordiin takaisin, josta sitten mentiin junalla Lontooseen vielä pariksi päiväksi. 

Lontoo ei tämän enempää selittelyjä kaipaa, joten tässä vähän kuvia sieltä.

Lontooseen oli hyvä lopettaa meidän pieni seikkailu Briteissä. Se on kyllä ehdottomasti yksi mun lempikaupungeista, vaikka tämä toinen kerta vasta olikin, kun siellä olin.

Ajeltiin ympäri Lontoota niille kuuluisilla double-deckereillä. Mikä sen ihanampaa kuin bussissa istua ylhäällä edessä ihmisiä katsellen ja maisemia ihaillen.

Vilkkaan Oxford Streetin kaupoissa on aina yhtä kiva seikkailla, vaikka jälleen kerran päädyin siihen lopputulokseen, että se on aika inhottava paikka kaikkine ihmislaumoineen. Myös Covent Gardenin huudeilla oli pakko käydä fiilistelemässä ja kuuntelemassa kaunista musisointia. (Sellokin oli mukana kuvioissa!!) Covent gardenin jälkeen ajettiin bussilla Oxford streetin tuntumaan, ja otettiin sellaiset mansikka-suklaa-kermavaahtoherkut, jotka kädessä käveltiin tyytyväisenä kohti Paddingtonia.  

Viime keväänä Lontoossa ollessani oli Hyde Park ihanan vehreä, mutta nyt kuuman ja kuivan kesän johdosta se oli varsin ankean kellertävännäköinen. Mutta ei se mitään, siellä on silti aina kiva taivaltaa.

Parin päivän Lontoilun jälkeen oli aika palata taas Suomeen kymmenen päivän jälkeen. Suureksi osaksi onnistunut reissu takana. Nyt on hyvä kääntää jälleen katse kohti seuraavaa lukua, joka tällä kertaa on arjen alkaminen. Mulla vielä vähän syksyn jutut auki, mutta eiköhän nekin tästä pian ala selvitä.

Eloisaa syksyä kaikille! <3