Tän päivän postauksessa käsittelen viisumin hakua Australiaan. On muuten hemmetin iso urakka, tai ainakin musta on siltä tuntunut. Paperien pyörittelyä ja puhdasta byrokratiaa, kylläkin sähköisessä muodossa. 😀
Hain Australiaan opiskelijaviisumia. Viisumi haettiin tosiaan sähköisesti, jonka pelkäsin mutkistavan asioita entisestään. Mutta itseasiassa totesin sen olevan parempi vaihtoehto kuin paperisen version. Ennen varsinaista viisumin täyttöä piti hankkia kaiken maailman todistuksia maahan tulon syistä. Siihen kuului niin opiskelupaikan varmistusta, todistusta asuinpaikasta Australiassa ja muita lukuisia allekirjoituksia vaativia lomakkeita. Kaiken lisäksi haastavuutta lisäsi se, että olen vielä alaikäinen muuttaessani Australiaan. Niinpä vanhempieni allekirjoitukset piti saada jokaikiseen lappuun, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää.
Kun vihdoin pääsin itse hakuvaiheeseen, oli täytettävänä noin 25 sivua. Viisumin kieli oli aika vaikeaselkoista englantia ainakin omasta mielestäni, mutta kyllä siitäkin päästiin yli ilman ongelmia. Kysymyksiä siellä oli ihan laidasta laitaan. Niiden kanssa piti olla todella tarkkana, että varmasti ymmärsi kaiken oikein, ja antoi oikeat tiedot.
Ymmärtääkseni turistiviisumit ja muut lyhyemmän ajan viisumit saa hieman helpommin, vaikka en niihin olekaan sen enempää perehtynyt. Ymmärtääkseni Australiaan viisumin haku ja muutenkin maahantulo voi olla vaikeampaa kuin joihinkin muihin maihin. Mutta eiköhän jokainen hyvillä syillä maihin matkaava saa viisumin!
Sitten kun vihdoin sain viisumin lähtemään matkaan, oli jäljellä lähtöön enää 28 päivää. Suomalaisten viisumit käsitellään Berliinissä, sillä se on lähin Australian suurlähetystö Suomesta katsottuna. Ohjeissä sanottiin, että sen saaminen saattaa kestää jopa kuukauden, joten olisihan se ollut hyvä saada liikkeille jo hieman aikaisemmin. Jouduin kuitenkin odottelemaan yhtä viisumin haussa tarvittavaa lomaketta Australian päästä ikuisuuden. Tykkään hoitaa asiat aina ajoissa alta pois, jottei niitä tarvitsisi kuukausitolkulla pohtia ja stressata. Niinhän se sanontakin menee, poissa näkyviltä, poissa mielestä. Tällä kertaa jouduin siis tekemään asiat hieman luonteeni vastaisesti. 😀 Loppupeleissä kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin, vaikka alussa stressasin, saadaanko viisumi ajoissa liikkeelle. Viisumi nimittäin tuli myönnettynä takaisin jo seuraavalla viikolla. Nyt voin hyvillä mielin kääntää ajatukseni seuraavaan hoidettavaan asiaan, joka kulkee nimellä pakkaaminen… Nyt alkaa kyllä oikeasti olla sellainen fiilis, että oon valmis lähtemään matkaan.
Lähtöön on enää jäljellä 10 päivää… Kohta mäkin menen tuolla!
