Otsikosta voittekin päätellä tämän postauksen uutisia. Tosiaan meillä oli koulun puolesta to-pe study camp parin tunnin ajomatkan päästä kotoa. Suoraan sanottuna en ollut itse niin kauhean innoissani sinne menosta, joten odotukset leiriä kohtaan eivät olleet niin korkealla.
Torstaina lähdin mun veljen kanssa kukonlaulun aikaa matkaan. Hän heitti mut kouluun ennen töihin menoa… Kun päästiin busseilla perille campille niin vuorossa oli English lecture, jossa käsiteltiin flashbackeja tarinoissa. Sen jälkeen jokainen kirjoitti oman flashback tarinan pohjautuen yhteen kirjaan.
Sitten siinä syötiin ja oli lisää englannin juttuja. Sen jälkeen päästiin päivän hauskaan kohtaan. Meidän tyttöporukka meni ensin melomaan. (jouduin katsomaan tän sanan sanakirjasta, sillä en muistanut sitä suomeksi :D) Oli ihan super hauskaa! Siellä oli kaksi instructoria järjestämässä meille ns ”kilpailuja” ja ohjastamassa meitä vesillä.
Sen jälkeen mentiin abseiling meidän ryhmän kanssa. Kun sain valjaat päälleni ja kiivettyä ylös, meinasi vähän katumus iskeä näin korkeanpaikankammoisena. Mutta sieltä mä vaan ”kävelin” seinää pitkin alas. Jäi tosi hyvä fiilis siitä, sillä sain voitettua vähän pelkoani.
Illalla meille tuli guest speaker puhumaan aiheesta ”Keeping yourself safe”, mikä oli kyllä yllättävän mielenkiintoinen ja 1,5 tuntia kului hujauksessa. Väsymys tässä kohtaa päivää oli kyllä hyvin suuri…
Dinnerin jälkeen meillä oli vielä pieniä ”kilpailuja” ryhmien kesken. Se oli tosi hauskaa ja ryhmähenkeä nostattavaa.
Mä nukahdin tuona iltana ihan ennen aikojani, sillä muut mun huoneessa taisi valvoa vielä pari tuntia sen jälkeen, haha.
Seuraavana aamuna 6.30 meidän mökin ovelle tultiin jo koputtelemaan, että pitäisi mennä aamiaiselle. Siitä sitten ryömittiin unenpöppörössä sinne, jonka jälkeen meillä oli sellainen ”työpaja”, jonka aiheena olivat ”Goals and Dreams.” Rakastan todella paljon unelmoimista, niiden pohtimista ja mulla on muutenkin tosi vilkas mielikuvitus, joten nautin tästä pajasta tosi paljon, haha.
Sitten päästäänkin tuohon otsikon toiseen osaan… Pajan jälkeen lähdettiin nimittäin ”Flying fox” ride paikalle. (Googlettekaa Flying fox ride, jos ette ole kuullut siitä. En ole varma suomenkielisestä nimestä) Siinä siis kiivetään hieman korkeammalla olevalle paikalle, josta tullaan alas köyttä pitkin. Itse olet siis kiinni valjaissa. ”Laskeutuminen” tässä kyseissä paikassa oli mielestäni hieman kyseenalainen, etenkin näin jälkikäteen ajateltuna. Mun ensimmäinen kerta sujui kuitenkin tosi hyvin, joten päätin mennä tekemään sen uudestaan.
Toisella kertaa kuitenkin tulin laskeutumiseen todella oudosti, jonka seurauksena mun jalka vääntyi tosi pahasti. Jäin vain roikkumaan niissä valjaissani siihen, enkä kerta kaikkiaan pystynyt kivun takia liikkumaan. Joku tuli irroittamaan mut niistä valjaista, jonka jälkeen jäin vain makaamaan maahan. Ambulanssin tultua lähdettiin sairaalaan sen jälkeen, kun mulle oli annettua vahvoja kipulääkkeitä. Mä menin ite shokkiin, jonka seurauksena vain tärisin ihan hullun lailla.
Ambulanssissa olosta en muista kovinkaan paljoa lääkkeiden takia. Muistan valittaneeni, että mua väsyttää niin paljon, etten pysy hereillä. He pelkäsivät mun menettävän tajun niiden lääkkeiden takia… Muistan myös ajatelleeni, että ”näyttääpä kaikki kivalta” 😀 Näin jälkikäteen ajateltuna tossa ei ole mitään järkeä, mutta se varmaan johtui niistä kipulääkkeistä, haha..
Sairaalaan tultuaan pääsin kuvauksiin, jossa saatiin tietää, että selvittiin säikähdyksellä. Kuvissa ei näkynyt murtumaa, mutta venähdys on paha ja jalka turvonnut. Käveleminen on mahdotonta, joten liikkuminen tapahtuu keppien avulla.
Tässä tämän päivän olen vain tuijottanut Netflixia ja lukenut kirjaa. Yleensä olen aina menossa jossain, enkä yleensä hengaile vapaita päiviä kotona tekemättä mitään. Tämä on siis hyvinkin vaihtelevaa minulle. Huomenna mun kaveri tulee kuitenkin meille pitämään mulle seuraa koko päiväksi. <3 Kotoa lähteminen on nimittäin tosi vaikeaa, sillä meille sisään tultaessa on kiivettävä tuollaiset portaat ylös, joten niiden kanssa olisi vaikeuksia…
Mutta nyt vain lepoa ja särkylääkettä naamaan, niin eiköhän tästä. Jos ei pian ala kipu hellittämään, lähdetään uudestaan lääkäriin. Toivon kovasti, ettei siihen ole tarvetta ja voin jatkaa elämää normaalisti.
Uutta postausta tulossa pian!
See ya! <3
